FRIGGIN TARINA

Uusi vuosituhat ottaa ensihenkäyksiään, hulina ja hössötys laantuu hiljalleen eikä maailma loppunutkaan! Helmikuussa 2000 joukko teini-ikäisiä kansanmusiikkientusiasteja sulkeutuu viikonlopuksi Kaustisen Pelimannitaloon – suomalaisen kansanmusiikin sydämeen. Viulut soivat, musiikilliset ajatukset lentelevät, uusia kappaleita opetellaan valtavalla vimmalla, aito intohimo pohjoismaiseen perinnemusiikkiin hehkuu, kuuluu ja näkyy! Äänitetään ensimmäiset demonauhat ja suunnitellaan tulevaa. Ryhmä alkaa kutsua itseään nimellä Frigg. 

Yhtyeen kokoonpano vakiintuu neljän viulun, kielisoitinten ja kontrabasson yhdistelmäksi. Keväällä 2002 ensimmäinen levy julkaistaan ja Frigg-yhtyeen nimi alkaa nousta pohjoismaisen kansanmusiikkiväen puheenaiheeksi yhä useammin. Pohjola kutistuu äkkiä ja Euroopan kansanmusiikkitapahtumat tulevat yhtyeelle nopeasti tutuiksi. 

Pohjola kutistuu äkkiä ja Euroopan kansanmusiikkitapahtumat tulevat yhtyeelle nopeasti tutuiksi.

Yhtyeen vauhti kiihtyy ja nälkä kasvaa syödessä, musiikki elää ja ottaa uusia suuntia ja vivahteita: yleisö ihastelee yhtyeen kykyä viedä kuulijat samalla keikalla perisuomalaisen polskan, bluegrassin ja balkanrytmien kautta jopa taidemusiikillisiin sfääreihin; ikään kuin lavalla vierailisi samalla keikalla useita eri kokoonpanoja! Tiukka yhteissoitto ja riemukkaan välitön lavaolemus purevat. Frigg kykenee maalaamaan keikoistaan maisemallisia kokonaisuuksia tarjoten kuulijoilleen irtiottoa maailman harmaudesta. 

Frigg vierailee BBC:n kutsusta WOMAD-festivaalilla, vierailee Borneon sademetsissä Rainforest World Music Festivalilla, kiertää Japanissa ja Australiassa. Bluegrass-vaikutteita pursuava pohjoismainen folk-iloittelu uppoaa hienosti Pohjois-Amerikassa ja osavaltio toisensa jälkeen saa kokea Frigg-vyöryn vaikutukset. Kirsikkana kakun päällä yhtye kutsutaan esiintymään Telluride Bluegrass Festivalille maailman roots-musiikin valioiden joukkoon. Omien konserttiensa ohessa yhtye toteuttaa useita näyttäviä projekteja yhdessä sinfoniaorkestereiden, kuorojen ja puhallinyhtyeiden kanssa. Uutta musiikkia julkaistaan tasaiseen tahtiin, levyt nousevat toistuvasti esiin fRootsin, Songlinesin, Rhythms.au:n sekä lukuisien muiden maailmanmusiikkiportaalien parhaiden levyjen listauksissa ja ylistävissä levyarvioissa. 

Kaksi vuosikymmentä, kymmenen levyä, noin tuhat keikkaa kolmessakymmenessä maassa ja kymmeniätuhansia kilometrejä myöhemmin tuo sama intohimo kytee yhä.

Kaksi vuosikymmentä, kymmenen levyä, noin tuhat keikkaa kolmessakymmenessä maassa ja kymmeniätuhansia kilometrejä myöhemmin tuo sama intohimo kytee yhä. Jo käsitteeksi muodostuneen viulusoundin ja vastustamattomasti puskevan kielisoitinten helinän sekä kontrabasson sykkeen hypnoottinen yhdistelmä luo edelleen uomiaan kuin hiljalleen lipuva keväinen tunturipuro, jonka alkulähteet ovat tarkalleen tiedossa.

 

PETRI PRAUDA

Soitin/soittimet

Mandoliini, cittern, säkkipillit

Varhaisin musiikkimuistosi?
Sen osaan sanoa ainakin että ensimmäinen radiosta tai älppäriltä kuulemani biisi, jonka osasin ulkoa oli Jätkän humppa. Sen säveltäjä Paavo Melander on muuten tehnyt toisenkin hienon laulun nimeltä Orimattilan jenkka. Ensimmäinen soittimeni oli muovinen lelusähkökitara. Sitä rämpytin yhtä antaumuksella kuin nykyäänkin rämpytän tuota takarivin vaakaviulua ilman jousta. Varsinaisen soitonopiskelun aloitin kuitenkin pianolla.

Miksi soitat Friggissä?
No, ensinnäkin Antti Järvelä pyysi minut mukaan, kun Friggiä perustettiin. Uskoakseni rokkaava soitto-otteeni oli se, mitä haluttiin mukaan bändin soundiin. Itse nautin paljon vuosien aikana yhteenhioutuneesta yhteissoitosta kaikkine sävyineen grooven, dynamiikan, soundin ja nyanssien kanssa. Olemme tehneet paljon töitä miettiessämme, mihin suuntaan kappaleen ilmaisullinen kaari on menossa tai mihin suuntaan sen energia virtaa. Se tuo erityistä “tarinallisuutta” sinänsä abstraktiin instrumentaalimusiikkiin.

Olemme tehneet paljon töitä miettiessämme, mihin suuntaan kappaleen ilmaisullinen kaari on menossa tai mihin suuntaan sen energia virtaa.

Mieleenpainunein muistosi Friggistä?
Yhteiskeikka Väsenin sekä Mike Marshallin ja Darol Angerin kanssa. Tämä tapahtui vuonna 2004 Lotus World Music Festivalilla, joka pidetään Bloomingtonissa Indianassa. Tuohon aikaan olimme vielä vähän nuorempia ja kokemattomampia kuin nykyään. Pääsimme soittamaan idoliemme kanssa aika lailla ekoja kertoja. Sain jopa esittää Fantomenin Miken harvinaisella Gibsonin Lloyd Loar -mandoliinilla, joka on vähän kuin mandoliinien Stradivarius. Tupa oli ääriään myöten täynnä ja vastaanotto räjähtävän ekstaattinen. Se oli aikamoista.

Pahin kiertuemokasi?
Astuin Alinan viulun päälle lavalla Nordtrad-konferenssin huutokatrillin jälkeisissä loppukiitoksissa Helsingin Musiikkitalolla.

Millaisesta musiikista saat vaikutteita?
Tämä vaihtelee kausittain. Olen kuunnellut paljon pohjoismaista ja kelttiläistä kansanmusiikkia, jonkin verran amerikkalaista old time ja bluegrass -musiikkia, säkkipillimusiikkia kautta Euroopan ja toki myös klassista. Monenlaista populaarimusiikkia tulee kulutettua paljon, myös äärimetallia. Varmaan soittotaustani rockbändissä kuuluu helposti läpi sekä soitossani että sävellyksissäni.

 

ALINA KIVIVUORI

Soitin/soittimet
Viulu

Varhaisin musiikkimuistosi?
Vahvan assosiaation lapsuuteen tuo Forsmark tre -yhtyeen musiikki. Bändi oli kai aika tuore, kun teimme road tripin Pohjois-Ruotsiin. Matka oli jonkinlainen yhdistelmä perhelomaa ja isäni JPP-yhtyeen kiertuetta. Isäni oli ottanut mukaan koko silloin nelilapsisen perheensä. Seurueessa oli myös bändiläisten (silloisia) tyttöystäviä, ja tietenkin autokuski Sakke. Ajomatkat olivat pitkiä ja autossa kuunneltiin kasetilta Forsmark tretä. Ikkunan takana vilisi metsää ja vaaroja. Jos kyllästytti, saattoi seurata, kuinka pikkubussin takapenkillä vaihdettiin purkkaa suusta suuhun. Vieläkin nuo autossa kuunnellut biisit yhdistyvät mielessäni matkaan, sen tunnelmiin ja Pohjois-Ruotsin vaaramaisemiin.

Miksi soitat Friggissä?
Soitan Friggissä koska olin nuorena tyttönä perustamassa yhtyettä. Onni, että näin sattui käymään. Se, mikä minut on pitänyt Friggissä olisi ehkä olennaisempi pohdinnan aihe. Syitä on kaksi: musiikki itse ja yhdessä tekeminen. Kansanmusiikki monissa muodoissaan on ihanaa musiikkia. Se koskettaa ja tuntuu aidolta. Tykkään soittaa sitä, sekä omaani että vieraampaa kansanmusiikkia. Nautin myös muiden kanssa soittamisesta ja miksipä ei sitten vielä hyvässä bändissä, jonka kanssa pääsee keikoille kiinnostaviin maihin, kaupunkeihin, kyliin, festivaaleille, saarille, konserttitaloihin, jopa sademetsään. Keikkailu, muidenkin kuin Friggin kanssa, on myös tärkeä vastapaino työlleni viulunsoitonopettajana. Saan siitä inspiraatiota, ideoita ja arvokkaita kontakteja.

Kansanmusiikki monissa muodoissaan on ihanaa musiikkia. Se koskettaa ja tuntuu aidolta.

Mieleenpainunein muistosi Friggistä?
Mieleenpainuvimmat muistoni Friggistä liittyvät varmaan juuri erikoisiin paikkoihin, joissa olemme käyneet. En kuitenkaan osaa valita tähän yhtä paikkaa, joten kerron yhden jutun, mikä minua usein vieläkin huvittaa: Olimme jossain Walesissa. Keikkapaikan takahuoneessa oli fläppitaulu, johon oli kirjoitettu CHEOPS. Ennen keikkaa tuli puhetta fläppitaululle kirjoitetusta sanasta ja siitä, että se kuulostaa ihan Walesin kieleltä, vaikka tiesimme, ettei se sitä ollut. Petri, joka spiikkaa keikoilla paljon, ei ollut vielä paikalla, joten hän valikoitui pilan kohteeksi. Petrin tullessa paikalle yksissä tuumin uskottelimme hänelle, että Cheops on walesinkielinen tervehdys, ja että konsertin ensimmäinen spiikki, joka oli Petrin heiniä, kannattaa aloittaa sillä. Yleisöhän tykkää, kun lavalta kuulee tuttua kieltä! Ihme kyllä Petri uskoi. Sitten mentiin. Hetki oli elokuvallinen: Petri tarttui mikrofoniin, heilautti kättään ja aloitti: cheops! Seurasi kiusallinen hiljaisuus, salista kuului vain pari yskäisyä. Isn't that how the locals say hi? Petri vielä kysäisi. Yleisö oli edelleen hiljaa. Hetki tuntui pidemmältä kuin mitä ehkä olikaan. Itse en saanut naurultani sanottua mitään, mutta Tommi sai kuiskattua Petrille, että koko cheops -juttu oli vitsi. Nopeasti Petri kokosi itsensä ja aloitti juonnon uudestaan eikä ollut edes vihainen, kai.

Pahin kiertuemokasi?
Pahin mokani taitaa olla se, kun laitoin kerran Musiikkitalossa viuluni soiton päätteeksi lattialle. Kumartelun lomassa Petri astui viulun päälle, ja viulun kaula katkesi. Vakuutus ei tietenkään korvannut. Kalliiksi tuli, mutta Elina Kaljunen sai onneksi viulun korjattua!

Millaisesta musiikista saat vaikutteita?
Saan vaikutteita tietysti paljon kansanmusiikista, mutta myös taidemusiikin puolelta, esimerkiksi barokista. Ne kuuluvat soitossani.

 

ESKO JÄRVELÄ

Soitin/soittimet
Viulu, harmooni, piano tai joku muu, mille on tarvetta

Varhaisin musiikkimuistosi?
Johannes-vaarin ja Arvo Myllykankaan soittamat pelimannikappaleet, joita löytyi mummulassa keltaiselta ja punaiselta C-kasetilta! Se oli ihmeellisen hienoa kuunneltavaa!

Miksi soitat Friggissä?
Alunperin sen takia, että oli maailman siisteintä hommaa soittaa bändissä! Nykyään siksi, että tämä tuntuu arvokkaalta!

Nuorelle pelimannille oli ihmeellinen hetki, kun seuraavana vuonna tupsahti kahden viikon kiertueohjelma sähköpostiin, ja yhtäkkiä tajusi, että tässä sitä nyt sitten tapahtuu kaikki, mistä aina olen haaveillut!

Mieleenpainunein muistosi Friggistä?
Ehkä se, kun oltiin lähdössä toista kertaa Amerikkaan kiertueelle. Eka reissu oli ollut mahtava, mutta vain pikainen viikonlopun reissu: kaksi keikkaa ja takaisin kotiin. Nuorelle pelimannille oli ihmeellinen hetki, kun seuraavana vuonna tupsahti kahden viikon kiertueohjelma sähköpostiin, ja yhtäkkiä tajusi, että tässä sitä nyt sitten tapahtuu kaikki, mistä aina olen haaveillut! Tämä oli 17 vuotta sitten, ja sen jälkeen onkin ollut melkoista haipakkaa. Upeita keikkamuistoja riittää vaikka kuinka!

Pahin kiertuemokasi?
Ei nyt muistu mieleen mitään emämunausta, yllättävää kyllä. Keikoille on aina päästy, ja ne on tullut aina soitettua tavalla tai toisella, mikä on tietysti tärkeintä. Läheltä piti -tilanteita on kyllä lukemattomia!

Millaisesta musiikista saat vaikutteita?
Ihan kaikenlaisesta. Tällä hetkellä amerikkalainen indie folk on kovassa kuuntelussa. Musiikkimaku elää ja muuttuu, ja niin myös vaikutteet.

 

TOMMI ASPLUND

Soitin/soittimet
Viulu

Varhaisin musiikkimuistosi?
Meille tuli piano, ja samaan aikaan sain Richard Claydermanin kasetin, jota kuuntelin intensiivisesti ja aloin korvakuulolta tapailla kappaleita pianolla. Olisinkohan ollut 4–5 vuotias.

Miksi soitat Friggissä?
Jo ennen Friggiin liittymistä vuonna 2004, ihailin yhtyeen soundia ja uudenlaista raikasta otetta pelimannimusiikkiin. Nyt jo pitkään yhtyeessä soittaneena en usko, että enää voisin missään kokea samanlaista musiikillista yhteenhitsautuneisuutta kuin Friggissä. Friggissä tunnen olevani muusikkona vahvuusalueellani ja koen, että missään muussa yhteydessä en pääsisi tälle yhteissoiton tasolle. Myös useat hienot matkat ja keikat motivoivat jatkamaan bändissä.

Mieleenpainunein muistosi Friggistä?
Niitä on paljon, mutta kyllä Australian kiertue vuonna 2012 oli erityislaatuinen. Soitimme muun muassa Adelaidessa Womad-festivaalilla, joka lienee yksi Australian suurimmista ellei suurin maailmanmusiikin festivaali.

Itse soitan pääasiassa pohjoismaista kansanmusiikkia ja klassista musiikkia, jotka lienevät suurimmat vaikuttimet omassa soitossani, mutta kyllä kaikenlainen hyvä musiikki kiinnostaa.

Pahin kiertuemokasi?
Jätin passini lentokoneeseen matkalla Chicagosta Albuquerqueen. Onni onnettomuudessa oli, että olimme juuri Chicagossa tutustuneet American Airlinesin lentoemäntään, joka avuliaasti jäljitti passini, ja sain sen lähetettynä hotelliini muutaman päivän päästä.

Millaisesta musiikista saat vaikutteita?
Kaikenlaisesta. Itse soitan pääasiassa pohjoismaista kansanmusiikkia ja klassista musiikkia, jotka lienevät suurimmat vaikuttimet omassa soitossani, mutta kyllä kaikenlainen hyvä musiikki kiinnostaa.

 

TERO HYVÄLUOMA

Soitin/soittimet
Viulu

Varhaisin musiikkimuistosi?
Opettajaa ja äitiä pakoon juokseminen Räyringin koulun käytävällä.

Miksi soitat Friggissä?
Ensimmäiset keikkani yhtyeen riveissä tein tuuraajana vuonna 2005. Siitä pikkuhiljaa kasvavalla volyymillä lyöttäydyin bändiin mukaan. Kun lopulta bändiläiset ehdottivat vakijäseneksi liittymistä, ei sitä tarvinnut harkita nanosekuntiakaan. Frigg on ollut minulle osaltaan inspiroiva ja tietynlainen esikuva jo kauan ennen kuin aloin paniikissa opetella Fantomen-kappaletta levyltä ensimmäistä tuurauskeikkaa varten.

Oman musiikin esittäminen sinfoniaorkesterin solistina on jotain, mitä en olisi kuvitellut tekeväni. 

Mieleenpainunein muistosi Friggistä?
Oman musiikin esittäminen sinfoniaorkesterin solistina on jotain, mitä en olisi kuvitellut tekeväni. Se tulee nyt ensimmäisenä mieleen, vaikka hienoja keikkoja, paikkoja ja ihmisiä on tullut Friggin myötä vastaan läjäpäin.

Pahin kiertuemokani?
Yhdysvalloissa kävelin kotimajoitukseen kirjaimellisesti ovesta läpi. Näyttävä sisääntulo ja hyvä ensivaikutelma.

Millaisesta musiikista saan vaikutteita?
Teen monenlaista musiikkia ja pyrin ottamaan vaikutteita ilman mitään rajoituksia. Friggille säveltäessä saatan ottaa vaikutteita esimerkiksi vieraammista kansanmusiikkityyleistä ja yritän saada ne karaktäärit yhdistettyä luontevasti Frigg-soundiin.

 

JUHO KIVIVUORI

Soitin/soittimet
Basso

Varhaisin musiikkimuistosi?
Istun kotona lattialla ehkä kolmevuotiaana. Nojailen kaiuttimeen, ja älppäriltä soi Ravelin Boléro.

Miksi soitat Friggissä?
Voisi kuvitella että puolisoni Alina on kaiken takana, mutta ei välttämättä! Uskoisin että juurisyy on Friggin edellinen kitaristi Anssi Salminen. Vuonna 2012, jolloin en tiennyt esim. Järvelöistä ja Kaustisesta juurikaan, Esko oli käynnistämässä sooloproggistaan Epic Male Bandia ja kyseli Anssilta basistiehdokkaita. Olimme niihin aikoihin päätyneet minulle ennestään tuntemattoman Anssin kanssa jokseenkin omituiseen Grand Casino -showbändin koesoittotilaisuuteen, molemmat tuuraajan ominaisuudessa. Tauolla muut soittajat pakenivat paikalta, ja siirryimme Anssin kanssa lähikuppilaan tarinoimaan musiikista ja elämästä. Meillähän synkkasi oivallisesti, ja kaiketi tätä kautta päädyin Eskon bändiin. Aiemmin olin luonut uraa enimmäkseen jazzmusiikin ympyröissä, mutta kansanmusiikki oli kiinnostanut myös jo pidempään. Kun sitten myöhemmin (jo silloisen puolisoni Alinan ja Eskon kenties hienoisella myötävaikutuksella) minua pyydettiin Friggin vakiojäseneksi tuurauskeikkojen jälkeen, en epäröinyt hetkeäkään. Olenkin bändiläisille monesti sanonut että rundaaminen Friggin kanssa on parhaimmillaan kuin lomailisi hyvässä seurassa soittaen siinä sivussa mahtavia keikkoja!

Olenkin bändiläisille monesti sanonut että rundaaminen Friggin kanssa on parhaimmillaan kuin lomailisi hyvässä seurassa soittaen siinä sivussa mahtavia keikkoja!

Mieleenpainunein muistosi Friggistä?
Telluride Bluegrass Festival vuonna 2018 Coloradossa ensimmäisenä suomalaisbändinä ikinä. Telluriden kaupunki itsessään Kalliovuorten keskellä oli vaikuttava ja festivaali upea kaikin tavoin. 72-tuntiseen menomatkaan toi mielenkiintoa Alinan invaliditeetti: jalkavamman takia hän matkusti pyörätuolissa. Puuduttava lentokenttäelämä sai hieman lisäväriä, kun ovet aukenivat yllättäviin paikkoihin, yllättävän joutuisasti.

Pahin kiertuemokasi?
Mokailuihin ei ole kohdallani varaa. Keväällä 2017 Tønderin festarikeikan jälkeen minut äänestettiin Friggin parhaaksi jäseneksi, joten paalupaikan säilyttääkseni minun pitää olla huolellinen. Olen myös voittanut äänestyksen, jossa haettiin Friggin jäsentä, jonka haluaisit syödä. Joudun siis olemaan varuillani monestakin syystä!

Millaisesta musiikista saat vaikutteita?
Vaikka levyjä vielä kuluu melko laajalla skaalalla, yleensä parhaat kiksit saan intiimeistä keikkatilanteista, niin yleisöstä kuin lavalta käsin, genrestä riippumatta.

 

TOPI KORHONEN

Soitin/soittimet


Friggissä kitara, muualla lisäksi mm. mandoliini, trumpetti, piano ja laulu.

Varhaisin musiikkimuistosi?
En ole varma onko varhaisin, mutta voimallinen kokemus oli kuunnella pikkupoikana serkkujeni laulantaa Vesannon seurakunnan lapsikuoron riveissä. Kappale oli nimeltään Kaanaanmaa. Kyseinen tapahtuma jäi ehkä mieleen siitäkin syystä että sormeni jäivät seurakuntasalin oven saranapuolen väliin ja huutoitkuni keskeytti juhlaväen seurustelun.

Miksi soitat Friggissä?
Koska pyydettiin! Olen tuuraillut Friggissä vuosien varrella joten oli helppo päätös hypätä kelkkaan. Bändi ja sen musiikki ovat lajissaan parasta A-ryhmää ja soittajat ystäviä pitkän ajan takaa. Ja kuten basistiystäväni Esko Grundström muotoili: eturivin bändin takarivissä on hyvä olla!

Bändi ja sen musiikki ovat lajissaan parasta A-ryhmää ja soittajat ystäviä pitkän ajan takaa. Ja kuten basistiystäväni Esko Grundström muotoili: eturivin bändin takarivissä on hyvä olla!

Mieleenpainunein muistosi Friggistä?
Jaa-a, muistoja on paljon, keikkana on jäänyt erityisen hienona mieleen Viljandi Festivaalien myöhäisillan keikka n. 15 vuoden takaa, jossa yleisö ja bändi rokkasi täysillä. Myös Pohjois-Amerikan-kiertue vuonna 2006 oli kokonaisuudessaan hieno kokemus, joka sisälsi unohtumattomia hetkiä niin lavalla kuin sen ulkopuolella!

Pahin kiertuemokasi?
Mitään isoa yksittäistä ei tule mieleen, soitannollisesti olen onnistuneesti ripotellut pikkumokia sinne sun tänne. No kerran  bändi joutui odottelemaan alkusoiton alkua kohtuuttoman kauan, kun en muistanut että se oli kitaristin heiniä. Mutta siitäkin selvittiin kun joku vähän muistutti.

Millaisesta musiikista saat vaikutteita?
Kansanmusiikkikitaristina vaikutteeni tulevat paljolti pohjoismaisesta kansanmusiikista ja bluegrassistä ja miksei myös vanhasta jatsista. Kyllähän siellä toisaalta myös AC/DC välillä vilahtaa. Erilaiset afro- arabi- ja- latinogroovet ovat myös lähellä sydäntä ja lantiota vaikka ne eivät välttämättä soitossa kuulukaan.  Kuuntelemalla kulutan monenlaista musiikkia.